Lain kirjaimen tulkinta on harhaanjohtavaa, jos sen mukaan päätellään yhden palovaroittimen riittävän 60 neliön alueelle. Kun palovaroitinhankintoja suunnitellaan, pitää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön asiantuntijan mukaan neliöiden ohella tarkastella tilojen muotoa, kuten huonemääriä, sekä palovaaraa aiheuttavia asioita, kuten sähkölaitteita.
Moni asukas ja taloyhtiöpäättäjäkin luulee tietävänsä, että yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden kussakin asuinkerroksessa olisi riittävä määrä.
– Yksi palovaroitin 60 neliötä kohden ei ole edes minimimäärä muualla kuin yksiössä, SPEKin vanhempi asiantuntija Ilpo Leino sanoo.
Jokaisessa makuuhuoneessa ja eteisessä pitää olla palovaroitin
Käytännönläheinen lähtökohta on, että palovaroitinmäärän laskenta alkaa makuuhuoneiden määrästä. Miksi näin?
Ensinnäkin pelastuslaki edellyttää, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka havaitsevat tulipalon mahdollisimman aikaisin ja varoittavat asunnossa olevia.
Lisäksi palovaroitinasetuksen mukaan pitää ottaa huomioon tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.
– Tilan muoto tarkoittaa esimerkiksi makuuhuoneita. Jotta palovaroittimet voivat havaita makuuhuoneessa yöllä alkavan palon mahdollisimman varhain ja varoittaa nukkuvia, tulee jokaisessa makuuhuoneessa olla palovaroitin, Leino kertoo.
– Esimerkiksi 45 neliön kaksiossa tarvitaan kaksi palovaroitinta; toinen makuuhuoneeseen ja toinen eteiseen. Tai 78 neliön kolmiossa tarvitaan kolme palovaroitinta; yksi kumpaankin makuuhuoneeseen ja yksi ulko-ovelle johtavalle reitille, Leino havainnollistaa.
Eteiseen palovaroitin tarvitaan, jotta se suojaa poistumisreittiä ja varoittaa ajoissa tulipalosta, joka uhkaa turvallista ulospääsyä.
Esimerkkejä erikokoisten asuntojen palovaroitinmääristä löytyy SPEKin sivuilta: https://www.spek.fi/turvallisuus/paloturvallinen-taloyhtio/palovaroittimien-sijoittelu/
